Eilen helteestä välittämättä pienelle kuvauskeikalle,viime keväänä havaittu kutoskoneellinen CaseIH kirvoitti mieltä.Pikkuteitä pitkin valtatien varteen ja ennakkoon jo kartalta katottuja paikkoja kuittaamaan.Ensmäinen paikka oli aivan puhdas vesiperä.Seuraavassa talossa oli isäntäväki paikalla ja kone tuntui aivan tuiki tuntemattomalta,nurkan takaa yksi taavetti kuitenkin kuviin.
Ajelin isoa tietä takaisinpäin ja seuraavalle pikkutielle,talon pihasta erottui valkokatto,joten paikka mieleen ja eteenpäin.Pari isäntää keskusteli pellon reunalla ruiskutuksen ohessa,joten kyselemään heiltä apuja,vikaperä jälleen,Paluu havaitun valkokaton viereen.
Alkoi löytymään tietoa kaivattuja nimiä,kuvaamisen jälkeen jälleen uuteen suuntaan.Pellon reunalla näkyi jotain tuttua 990 taavetti joka on kuvattu edellisen kerran huhtikuussa 1993 ja vielä muistin rekisterinumeron.Naapurista löytyi vihdoin viimein oikea tieto ja pieni paluumatka takaisin alkupäähän haettua paikkaa.
Talo löytyi ja isäntä ja navetan uumenista löytyi samassa talossa viihtynyt kohde.Alkuperäiset kumit alla ja tunteja hieman yli 3000 mittarissa.Oikeita tunteja eikä sähkötunteja.
Vois sanoa et jumankikka kun meinas olla kova haaste.
Radanrakentajien kalmisto sai vieraita ja hieman toistoa oli vierailulla.Portti ei auennut talvenkynnyksellä eikä näköjään lähellä keskikesääkään.Oli kiva ajella kotiopäin kolme uutta konetta tallessa.Aamulla läksin yhdeksän korvilla ja palailin viiden korvilla,tunteja ei harrastuksessa lasketa vaan tulokset.
