Tulihan poikettua traktoritapahtumassa,jos ensin listais päivän hyvät puolet.Kuvia 613 kpl uusia kohteita 7 taavettia joista yksi napattiin lennossa kotimatkalla ja 4 uutta volvoa joista yksi jopa ennen kuvaamatonta mallia ja vielä häkäpöntöllä.Tänään tuli myös 100 Volvo 650 maataloustraktori kuvattua,tuosta porukasta kaksi on länsinaapurin sotilasvoimien entisiä palvelijoita.Lisäksi 650 sarjasta on kuvattu 5 teollisuusmallin ja 6 kaivinkonealustan edustajaa.
Sitten vois hieman murahdella,ensin pysäköintialueena toimi puit viljapelto.Hieman oli pitkähkö sänki nykyautoille ja maapohjan epätasaisuus vaikeutti matalien autojen liikkumista.Voi sitä raukkaa joka ajoi takaisin tuloportille ns väärään suuntaan.Virkaansa hoitanut kaveri pysäytti ja kertoi kuskille näkemyksensä tämän merkkien tulkinnasta.Voi voi.Bussi tihkui nostalgiaa kun ajokkina oli vuoden 1969 Volvo Kutterin korilla ja kyljissä Lauttakylän auto.Muuten hieno ajatus mut mut pieni on sisusta nykyihmisille ja niiden lastenvaunuille ja kantamuksille.Sisällä muutenkin kuuma ja kostea kuin turkkilaisessa saunassa.Portilta tarra rintaan ja kuvailemaan.
Maan tasolta löytyi ainakin koiria kiinnostavia ja joillakin pahoinvointia aiheuttavia liukumiinoja ja niiden jäänteitä.Siis lehmänpaskaa selkokielellä,kävi mielessä voi sitä bussissiivoojaa joka noita kikkareita siivoaa museobussin lattioilta.Vessakeikka oli oma kokemuksensa, roiskesuojana oli leikattu ämpäri joka samalla muodosti myös istuinrenkaan ja säiliössä niin paljon vettä ja muuta et jollain oli ihan varmasti märät posket kun sieltä ylös ittensä sai.
Muutenkin meno oli hieman turhan kovalla kädellä vedettyä,puuttui ihmisiltä sellainen hauskan tapahtuman ilme kasvoilta.Tuttuja näkyi pitkin päivää,paha juttu noin maineen kannalta;)
Kahvipaikkoihin oli koko ajan sellainen ryysis et jäi kisamakkara ja kahvi nauttimatta.Joten pikainen poikkeama paikalliselle hampparipisteeseen korjasi tilanteen kotimatkan alkuvaiheessa.Paluumatka taitettiin nykylinjakassa ja piru kun kytkin huusi armoa,aina kun kuski vaihtoi niin vaihteisto sitä vastaan kapinoi.
Pellolta pois ja pikatauko pikaruokalassa ja sitten jalkakäytävällä tutut kasvot ja samaan aikaan tietysti puhelimessa.Puhelu seis ja ikkuna auki perään huutaen ensin nimellä ja sitten kysellen vieläkö on museo auki.Just oli laitettu ovet kiinni,takapihalta löytyi kuitenkin muutama rautatieharrastaja jotka junaa valmisteli huomista Riihimäki-päivää varten.Siivous ja rasvaus oli käynnissä.Töitä on paljon ennen onnistunutta ajoa ja sen jälkeen on omat säpinänsä.Juna-ajo matkustajat kyydissä on vain pieni osa kokonaisuutta ja kulurakennetta.Ei taitaisi liikkua montaakaan museojunaa maasamme jos ei olisi näitä hiljaisia harrastajia jotka koittaa tarjota ihmisille elämyksiä kaiken kiireen keskellä.
