Valkokeula jahdissa

Niin moni löytää punanenän kun viikonloppuna aamulla heräilee.Eilen lähdin valkokeula jahtiin tuonne hieman valkoiselle alueelle meikäläisen mittapuussa.Kerran ajelin tuon tien läpi ja silloin silmiin piirtyi useampikin taavetti.Ensin ei näkynyt ensimmäistäkään,ajelin tien loppun ja toista väylää takaisin.Ensimmäinen valkonokka ilmestyi silmiin ja eteenpäin tutun oloiseen risteykseen, hetken päästä näkyi toinen valkonokka.Isäntä käski mennä kuvailemaan, he lähtivät ajelulle kun pellolta takaisin tallustin niin katse keskittyi outoon väriin joka näytti roikkuvan etupyörän päältä.Pieni kissahan se sieltä lämpöä haki,lähti sormia napsauttamalla ja kun kameran autoon pakkasin niin kattelin et mihis mirri hävisi.Löytyi toisen etupyörän päältä,sanoi et huitin kuukkeliin sieltä ettei tule kissalätty.Lähti ja eikä tullu naukuvaa lätyskää tehtyä.

Jatkoin edelleen tutun oloista tietä ja näkyi konehallin suojista kolmas valkonokka,lupa kuvailuun irtosi ja toisesta herkusta vinkki,jää sitten toiseen ajankohtaan.Kohti Kärkölää ja ajatuksissa käynti kalmistossa.Keskustan jälkeen näkyi päivän nelonen ja talosta löytyi toinenkin merkin edustaja.Tosin kaukana kotoa,joten uutta keikkaa suunnitelmiin samoille seuduille.

Radanrakentajien kalmisto luki tienviitassa,sinneppä sitten pätkä pikkutietä ja viitan suuntaan.Soranotolla murjottuun maisemaan,aidan vierstä oli kahdelta puolelta kaivettu ja nyt koneet mylläsi alueen yläpuolella.Aidattu alue ja yhteistyöhaluton portti kertoi paikan rajat,ei hautakiviä eikä hautakumpuja.Portti oli päättänyt pysyä kiinni,joten aidan yli haistelemaan historiaa.Alueella oleva taulu kertoi karua kieltä paikan vainajista ja koko alueen syntyhistoriasta.Alueen toiselta reunalta löytyi Kärkölän seurakunnan vuonna 1967 pystyttämä risti.99 vainajan viimeinen leposija oli taulussa tekstinä.Karusta maisemasta ja myllerryksestä huolimatta aika puhutteleva paikka.Rauha Heidän Muistolleen.