Koneita pieniä ja isoja.

Torstain ohjelmassa oli Koneagria näyttely Jyväskylässä,menomatkalla kuitenkin yksi valkokeula talteen kutomopitäjästä.Näyttelypaikan parkkihalli tilaa näyttävät taulut oli sekaisin kun näytössä vilkkui 171 ja portit oli kiinni ja järkkärit ohjas pois sinne pyrkineet ja sama laulu jatkui hiekkakentän kohdalla.Kadunvarresta löytyi sopivasti parkkiruutu ja t-paita päällä pikainen kävely toiselle puolelle messukeskusta jotta sai lipun itelleen.

Normaali näyttelytavaraa ja jossain kohdilla taasen iskenyt isojen liikkeiden tauti et mitä isommat koneet on näytillä sen parempi,vaikka ostajakunta mahtuu kahden käden sormiin.Valtran osastolta löytyi varmaan näyttelyn mielenkiintoisin traktoriuutuus,Agcon tekemä Challenger MT 765.Caterpillarin perinteitä jatkava kumitelatraktori maatalouskäyttöön.Onhan edellisestä rantautumisesta aikaa jo kulunutkin,joten taitaa olla otollinen aika.Painoa 17 tn ja tehoa 320 hevosta 8,8 litran koneesta kutiteltuna.Markkinat on pienet tuon kokoluokan koneelle,joten uusia käyttökohteita on syytä miettiä perinteisen maatalous- ja urakointi käytön lisäksi.Yhden vinkin annonin mihin kone voisi sopia ja ajatus tuntui ottavan hieman tulta siipien alle.Tulevaisuus näyttää että olinko oikeassa.Siirtonopeus on saatu kohdalleen,kun 40 km/h on koneen maksiminopeus ja vetoteho ei lopu.Pintapaine on ihan oma lukunsa,kun kantopintaa on reilusti.Sormien puritusvoima tuli mittautettua näyttelyssä,67 kg kummassakin kädessä ja mittari pohjassa joten loppullien ero vasemman ja oikean käden välillä jäi selvittämättä.Selvää vastausta en saanut mikä oli osastolla toimineen juontajan,muutaman vuoden takaisen missin puristusvoima käsissä.

Toinen valkokeula,tällä kertaa pitkänokka eli kutoskoneella jäi talteen siirtymällä kohti Tikkakosken ilmailumuseota.Onhan museolla poikettu jo aikaisemmin tänä vuonna,aina vaan tuntuu löytyvän uutta katseltavaa.Edelleen BW-372,MT-507,DO-4 ja BL-200 lentokoneet puhuttaa.Toiset kauneudellaan,toiset kohtalollaan ja tuhoamisvoimallaan.Armeijan poistomyymälästä ei löytynyt kuin hanskat mukaan,vaatteita kattelin ne oli pieniä ja saappaat liian suuria kun koko oli 49.

Eilen tutusmiskäynti Hyvinkään konepajalle ja kiltisti tuli toteltua isäntien toivetta olla valokuvaamatta kalustoa sisä- ja ulkotiloissa vaikka kamera kaulassa polttelikin.Isot on komponentit mitä joutuu siirtelemään ja uutta tietoa kunnossa pidosta tuli niin paljon kun kerkesi vastaanottamaan.Moottoriverstaalla olis viihtynyt pidempääkin,komea oli rivi V-16 moottoreita eri vaiheissa,muutama V-12 ja jokunen suora kasi edusti isoja koneita.Sitten näkyi tuttuja Valmetin D 311 koneita ja niiden seuraajia D 320 koneita.Kompuran voimanlähteitä.Pihalta löytyi muutamia höyryajan edustaja,kaikessa komeudessaan.Paksu rauta uhmaa aikaa.Juusolle ISO KIITOS,eilisistä järjestelyistä.

Seuraavaksi ohjemassa pienoisrautatiepäivät.