En ole siivooja,pihanraivaaja kuitenkin.

Trukki on saanut kyytiä ja välillä on lapioitu irti kun sepelin päällä ollut hiekkakerros hyydytti menon kokonaan.Muutaman kerran on yrittänyt upottaa,siinä kuitenkaan onnistumatta.Pyöriä ei saa kääntää pehmeällä ääriasentoon,se on sama kun seisois jarrulla.Kolma vaihtolavaa on pihalle tuotu,kaksi on ääriään myöten täynnä.Toinen rautaromua ja toinen läpimätiä trukkilavoja ja venalaiturin aisan kellukkeita.Talvella puretun laiturin osat on lajiteltu ja kellukkeet oli helppo selvitellä,osa oli halki ja toisissa vettä aivan riittämiin.

Pajasta tuli nakeltua vanhat ruohonleikkurin terät pois tilaa viemästä,niitäkin kertyy parissa vuodessa yllättävän paljon romulaatikkoon.Onhan rivissä parikymmentä perässä käveltävää ja kahdeksan erikokoista ajoleikkuria.Joskus terä ksetää tunnin kun heinikosta löytyy ylläri vaikka rajapyykin merkeissä,toisinaan joku terä pyörii vuosikaudet koneesta toiseen,välillä käyden terotuksessa.

Lajittelu vie aikaa kun rauta,puu,painekyllästettypuu,betoni ja muovit sekä muu epämääräinen menee omiin jakeisiinsa.Tässä vaiheessa työlästä mut kaatopaikkamaksu laskee paljon,kun heidän ei tarvitse lajitella mukavalla tuntitaksalla.Leka ja rälläkkä on ollut ahkerassa käytössä,kun rauta ja betoni ei aina irrota otetta helpolla.Piha on avatunut kummasti kun lavanpohjia on yhdistelty toisiinsa ja muutenkin hävitetty turhaa roinaa jota on nurkkiin kertynyt.

Aamulla menin aikaisin töihin ja löin irti pari tappia,kyntöauran laukaisulaitteesta,sen verran otti tapinpää kipiää,et piti sorvilla ajaa muotoonsa.Alasin on verraton väline näihin töihin,kun vastineen reiästä mahtuu tapinpää läpi niin eii pääse rauta karkuun vaikka reilummin napauttaisi.1200 kilon voimaan säädetty jousi kun ei suostunut painumaan kotikonstein kasaan niin paljoa et olisi mennyt paikoilleen.Jousipuristin oli liian iso tuohon hommaan.
Herkistellään sitten tapit,jos auroista yrittäis tehdä kyntökelpoiset niin työsarka olis melkein mahdoton.Sais purkaa laukaisijat ja herkistellä kaikki tapit sekä hitsipillillä irrotella vanhat rasvanipat sieltä missä ne on vielä jäljellä.

En ole ammattiautoilija,vaikka paljon ajankin.

Viikonloppuna tuli taas nähtyä oikea teiden ritari,ensin roikutaan ammattiautoilijan taidolla kilometrikaupalla puskurissa kiinni.Ajovalot suuntauksella päin v......a,vilkunkäyttö jäi autokouluun.Keltaisten viivojen aikana voi ohittaa ja imeytyä seuraavan jarrun takapuskuriin kiinni.Tätä näytelmää tuli seurattua vänkärin jakkaralta useampi kilometri.Nopeusrajoitukset kuuluu lainkuuliaisille vai oliko niin et vain köyhillä on kiire.Tulihan laitettua yritykselle s-postia,saa nähdä kauanko menee et kuuluu jotain vastausta,jos kuuluu.Jos ajelisin tuolla tyylillä työautolla niin olis ajolupa lähtenyt aikoja sitten.

En ole rekkamies,kärryä hinaan kuitenkin.

Viime aikoina on eri pakettiautojen kuokussa roikkunu kärry jos toinenkin ja erilaisia tavaroita siirrelty.Kyntöaurat tuli haettua yhtenä lauantaina kotio,leikkureita on siirretty pajalle remppaan ja yksi pääkaupunkiseudulle kun loppui nostovälineet ja työvälineet kesken,ohjaamon irrotus ilman kunnollista pukkinosturia ei ole hääviä hommaa.

Eilen ulkoili kärryn päällä,neliportainen käyntitaso uuteen osoitteeseen.Kuorman tyhjentämisen jälkeen,auto ja kärry parkkiin ja kamera toiseen autoon kohti rannikkoa.Kohtalainen saalia päivän aikana,vaikka yhtä kohdetta jahdattiin hämärän rajamaille asti,löytyi lopulta vaikka usko oli kovilla.

Fordin TW-20 puuttui kuvatusta traktorisarjasta,tulihan kuvattua.Lähistöltä löytyi vielä jontikan yhden mallisarjan suurin edustaja,aitoa jenkkirautaa.Muutama taavetti tuli kuvattua niin se matka jatkuu edelleen vaikka 1500 konetta on kuvattu.

En ole trukkikuski,ajan kuitenkin

Varaosia odotellessa on tullut pihaa siivottua trukin voimalla.Kyllä neljän tonnin nostolla oleva paripyörä Kalmar on mukava kaveri tuossa puuhassa.Paperitehtaalla leipätyönsä tehnyt trukki sopii nykyvirkaan.Nostovoimaa on riittävästi siihen mihin tarvitaan.Jatkosarvet on ollu tarpeen kun kun maatuneita trukkilavoja on nosteltu pois,ei montaa vuotta trukkilava maassaoloa kestä kun on pehmeä ja varsinkin kun päällä on painavaa tavaraa.Vanhat puiden runkosuojat tuli lajiteltua ja huonot romulavalle ja osasta tarveraudat talteen.

En ole metallimies,mut pikkasen kuitenkin.

Kuvassa on tuo aikaansaannos ja vammautunut korvake.

Viime päivinä on saanut tehdä remppaa oikein huolella kun varaosia on vihdoin viimein saapunut eripuolilta.Pari vuotta sitten oli jokaisella maahantuojalla jotain hyllyssä,nykyään se menee näin.Ei oo tuu huomenna ehtoopäivästä tai niinkuin eilen puhelimessa.No jos on tanskanmaalla niin se on viikosta kahteen jos tehtaalta niin se on kuukaudesta kahteen.Kellä on varaa seisottaa kalustoa pari kuukautta kesken kauden kun jotain hajoaa.

Paukaus kävi kannekerullassa ja materiaalia oli kadonnut 25 mm reiluun 8 mm,fiksumpi jousti sanoi laakeri ja poisti kuulansa.Tulirullan toinen laakeri lähti kuin oppikirjasta ja toinen tarvi kaikki konstit niin kauniit kuin rumatkin eikä meinannut antaa periksi sittenkään.Jotain kertoo jännitteistä kun toisen laakeri ulkokehä saatiin vapaaseen tilaan niin poksaus ja ulkokehä oli poikki.Toiseen laakeriin koikeiltiin vasara/moska yhdistelmää ja ainoa tapahtuma oli puuvarsi oli säleinä hetken päästä,kylmäsprayta seuraavaksi ja niin kauan kylmä et laakeri oli kunnon huurteessa,ruosteeirrotinta reilusti lisää kehiin ja yhtä tyhjän kanssa.Aga on ainoa irrotin joka tehosi tuohon laakerin jäämistöön,nätisti pillillä punaiseksi ja pieni happisuhaus perään ja kehästä puutui sopiva pala.Hetki jäähdyttelyä ja loputkin pois paikoiltaan.

Uudet laakerit tuli seuraavaksi aamuksi,mut tuo akselinpätkä korvakkeineen sen saapuminen jäi hamaan tulevaisuuteen.Sorvikaapista löytyi 25 mm akselia ja sorvilla 20 mm osan matkaa.Sorvilla poraten läpireikä ja koneistavalla porakierretapilla uusi kierre rasvanippaa varten.Pylväsporakoneella vanhan akselin jäämistö pois korvakkeesta ja laikalla pientä siivousta.Akselin pätkän sovitus ja migillä kiinni.Aga irrottaa ja Esab liimaa,kone takaisin työmaalle vuorokauden seisonnalla.Nyt voi odotella kaikessa rauhassa uusia osia,jahka ne sieltä joskus tulee.

1500 täynnä.

Ei kilometriä vaan kuvattua DB-pohjaista traktoria,tuli sen verran arkistoa tutkittua jotta luku täsmää.Mitä tuohon määrään menee,aikaa on palanut 24 vuotta kun kuvaaminen ei alkuaikoina ollut kovin tehokasta,oikeastaan digikamera nopeutti toimintaa huomattavasti.Hyviä vikkejä on tarvittu monet kappaleet,joista tänävuonna ehdottomasti paras,kun kolmea 1410 taavettia lähdin kuvaamaan niin jäljet johti yli 100 taavetin äärelle.Mopon selästä jäi ensimäiset taavetit talteen.

Ei ole laskettu kilometrejä eikä aikaa,mitä tähän on tarvittu.Varovaisenkin laskukaavan mukaan noin 5 % maahan tuodusta taavettikannasta on kuvattu talteen.60-luvulla tuli 10000.s.Vuonna 1979 tuli 20000.s kone ja maahantuonti loppui virallisesti vuonna 1988 kun samana vuonna suljettiin Melthamin tehdas.Mallit on kelvanneet Cropmasterista puna-mustaan 94-sarjaan joka jäi viimeiseksi Mekthamissa tehdyksi ja perustui taavettiin vaikka keulassa luki silloin CaseInternational.1972 Case tarkemmin sanottuna Tenneco osti David Brownin ja vuonna 1985 Internationalin niin pariinkin kertaan vaihtui taavetin tarrat konepeitoissa kuten värikin.Case toi mukaan pienen tekstin jossa luki Case ja runkoväri vaihtui oranssinpunaiseen sävyyn,vuonna 1984 esiteltiin 94-sarja jossa runkoväri oli musta ja vuonna 1986 värisävysta tuli tuo punamusta.

Taavetti on vaihtanut muutenkin väriä,ensin oltiin kokopunaisia ja sitten DB 900 esiteltiin niin maskinritilät ja vanteet olivat siniset,tämä väritys jäi yhteen malliin.Kun 850,880,950 ja 990 tulivat markkinoille hiljalleen oli varisävynä puna-keltainen,vanteet ja maskin ritilät loisti keltaisessa värisävyssä.Vuonna 1965 muuttui väritys uuteen kun runkoväriksi tuli ruskea ja peltipintoihin valkoinen,runkoväri vaihtui vuonna 1972 joka kertoi uudesta em.isännästä.

Maahantuojia on ollut jokunen SMK,Veho,Riihimäen autola,David Brown traktori ja Case Traktori.Maahantuoja vaihdoksissa on se ikävä puoli et aina häviää pala mennyttä historiaa matkalla,näin se vaan menee.

Kiireinen viikko

Kiireinen viikko takana,yllättävät kalustovauriot piti vauhtia yllä työviikon aikana.Eilen aamulla kohti Maaninkaa ja Kuopion seutua.Nääskylän kautta jyppykylän läpi kohti kohteita.Puijon tornin huppiu oli menomatkalla usvapilven sisällä,tuumasin etten halua ottaa kuvia pilvessä,joten tutustutaan paluumatkalla.Maaningalla oli ensimmäinen kohde,kutoskoneella ja vieressä nökötti toisen merkin malliston pienin edustaja MF 240.Molemmat tuli kuvatuksi ja paluumatka alkoi samantien.Maantieltä tuli havaittua yksi valkokeula ja kuvattua samantien,toinen kohde odotteli liikkeen pihamaalla.

Kone joka keikkui pitkään mielessä,mut syrjäisen sijaintinsa takia jäi aina kuvaamatta.Oli hetken koneliikkeen sivuilla näkyvillä ja sitten ei sopinut aikataulut kuvaamiselle,joten pääsi karkuun.Alkuviikosta kuitenkin ilmestyi näkyville uudelleen niinpä päivän toinen kutoskone tuli kuvatuksi.Muutama muukin sopiva kohde majaili lähitön koneliikkeiden pihalla,lisää koneita talteen.

Huima on tuo nousu joka Puijon tornille johtaa,sopiva paikka traktoreiden mäkivetokisaan.Näkis kerralla kenellä kiehuu öljyt ylöspäin mennessä ja jarrut sauhuis alaspäin tullessa.Hissilippu kouraan ja ylöspäin.Napilla ravintolatasolle ja kävellen kahvilatasolle ja tulihan sanottua ettei siellä takkia tarvita.Kuitenkin löytyi kyltti jossa luki näköalatasanne,eikun sinne.Takki olis ollu tarpeen sen verran kova tuuli hyväili katolla,jalustan avulla olis pitänyt kuvata.Käsivaralta tuli kuvattua ja takaisin sisätiloihin.Muutama kuvanen sisältä kuvattuna lisää.Miele teki hörpätä kuppi kahveeta tuolla kiertävässä ravintolassa,ei malttanut jäädä odottelemaan pöytään opastajaa,joten jäi tornikahvi juomatta.Lipunmyyjältä saatiin tieto sopivasta välipalapaikasta ja tuo mukava eksytin nimeltään navigaattori opasti paikalle.Torni 306 m merenpinnasta ja 224 m Kallaveden pinnasta,kun Kallavesi on merenpinnasta 82 m saa sopivan käsityksen korkeuseroista.

Kuopiosta paluu kohti jyppykylää,tosin pitihän poiketa maamme ainoalla traktoritehtaalla Suolahdessa.Vaihtokonetarhassa seisoi pala jenkkirautaa,nokalla liki 8,3 litrainen kutonen ja lähes 8 tonnin omapaino.Komea peli pihamaalle.Jyväskylästä läpi oivaa läpikulkutietä pitkin,kun ei ole ohikulkutietä niin on tehty läpikulkutie ja homma toimii.

9-tiellä näkyi taasen sellainen teiden tukko,joka nosti painetta oikein kunnolla kun 1,9 km pitkä ohituskaista ei meinannut riittää yhden vaivaisen linja-auton ohitukseen,kun edellä menevä henkilöauto ohittaa bussia satasen alueella 88 km/h.Valomerkillä löytyi kulkimesta kaasupoljin jossa riitti puhtia pitkään takana olleessaan.Maisema vaihtui kuten pitääkin,raajoitusten mukaisessa nopeudessa.

2-tie näytti eilen jälleen ne puolet miksi en tuosta tiestä tykkää pätkääkään,pitkien suorien takia on pitkien valojen käyttö oma taiteenlajinsa,häikäseekö vastaantulijaa vai häikäistyykö ite ensin.Forssan jälkeen alkoi tapahtumaan,ensin juhlapaikan pihamaalta farkku eteen,joka sitten eteni omalla vakuuttavalla nopeudellaan,hieman yli 70 km/h jäi taakse kun sopiva suora aukesi.Sitten alkoi erikoinen valoshow josta alantaiteilijat olis ihmeissään.Edellä menevästä autosta kun vilkkui vilkut omia aikojaan,ensin aattelin et elukoistako varoittaa,ei niitä kuitenkaan näkynyt.Joka kerta kun auto tuli vastaan ja valot vaihtui lyhkäisille niin oli hetken pieni blackout ja joka kerta syttyi jarruvalot kun ajovalot hävisi.Kun valot ilmestyi keulille niin villkui vilkut omiaan,ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan.Tätä ilmaista näytöstä oli kiva seurata pitkän matkan päästä,mutta kun välimatka kuroitui umpeen hiljalleen,tuosta edella mainitusta jarruvalojen poltosta johtuen niin ei lähietäisyydeltä enää kauaa kiinnostanut katella moista välkkymistä.Ei kiva vaiva pimeässä tien päällä tämäkään ja varsinkin tuolla tiellä jossa peuroja ja kauriita riittää omiksi tarpeiksi.

Tusinan verran koneita tuli eilen kuvattua ja vain neljä valkokeulaa.

Lennokas viikonloppu

Viikonlopun lento alkoi jo perjantai ehtoolla kun kävin työkaverin luona,avustamassa puunkaadossa.Kaatoapuväline nimeltä konkelotunkki on mukava kaveri on touhutaan kuusikossa.Karsintaa tuli harrastettua ja puun pölkyiksi sahaamista.

Eilen aamulla tien päälle jälleen ja kohti tuttuja seutuja,kuudes kierros kohteiden perässä.Kolmen koneen vinkistä lähtenut reissu on poikinut uusia tuttavuuksia roppakaupalla,noilta reissuilta on kuvassalista useista kymmenistä koneista,kiva kattoa mihin lukumäärään päästään kun saadaan viimeien reisu tehtyä.Hyvällä vastaanotolla on menty.

Tänään Hyvinkäälle Rauta ja Petrooli tapahtumaan,turha autoistunut oli tapahtuma ja tietysti alakentällä olleet liukumiinat tuntuu aiheuttavan keskustelua.Sääliksi käy museolinja-autoja jolla väkeä liikuteltiin,kun matoille jää kunnon kikkareet niin muisto säilyy pitkään tallessa.

Kuvausmäärät uusiksi

Jos elokuussa tuli rikottua yhden kuukauden aikana kuvatun harrastemerkin lukumäärä oikein kunnolla,lukuun 81 konetta niin sama tahti tuntuu jatkuvan edelleen.Keikka vitonen ja 26 uutta kohdetta ja yksi ennätys jälleen rikki,vuonna 2005 tuli volvoja kuvattua 201 kpl koko vuoden aikana ja nyt taavetteja on kuvattu 221 kpl kuluvan vuoden aikana.Vielä on vuotta jäljellä.

Eilen oli erilaista kuvausseuraa,koiria ja kissoja on tarjolla usein ja kuten eilenkin.Yhdessä talossa oli seuran ystävällinen paimenkoira ja ei todellakaan ystävällinen collie.Hampaat napsui liki persusta kun palailin takaisin autoon.Sanoin koiruudelle et kokeiles konstia niin neuvonpito muuttuu toisenlaiseksi monellakin tapaa.

Yhdessä paikassa kuvausseurana 11-vuotias ruuna,ensin tutkittiin taskut ja sitten vähän tuupittiin tuttavallisesti kun mitään ei löytynyt taskujen kätköistä.Kuvausrauha oli sentään vaikka turpa vieressä koko ajan tuhisi.

Pari tuttua traktoria tuli nähtyä,toinen kuvattu jo vuonna 1997 ja toinen 2004.

Sikäli harvinainen reissu muutenkin et enemmän tuli suunnistettua kartan kuin gps:n avulla.Teki mukavan säväyksen ajella GT-kartan mukaan ja katella osuuko kohilleen,ei hutilyöntejä eilisen aikana.Alkaako paikkakunta tuntemus nousta sopivalle tasolle.

Traktorimaailman harvinaisuuksia osui kohdalle muutamia,jotka piti tallentaa.Aamuhämyssä mennessä näkyi jotain outoa ja samalla tuttua.Iso MF loisti konehallin kupeessa,puheiden mukaan näitä on vain yksi maassamme,väärässä olivat kun toinenkin on kuvattu.Ulkomuoto ei minun silmää hiveli millään tavalla,mut sukulaisuussuhde on oman harrastemerkin kanssa aikas vahva kun toisessa on tutun tehtaan tekemä voimansiirto.Toinen herkku näkyi kun vaihdoin yhden isännän kotinurkista pellonreunaan konetta kuvaamaan.Kotimaisen traktorituotannon harvinaista päätä ja hienossa kunnossa kaikinpuolin.Kolmas harvinaisuus näkyi tielle ja tunnistin sen seuraavaksi malliksi,mut lähemmäksi kun pääsin alkoi hytti epäilyttää ja piru vie,silmissä traktori jota en muista nähneeni edes uutena maatalousnäyttelyissä.Talon merkkiuskollisuudesta kertoon et talon vanhin traktori oli vuodelta 1936.Kahvitauko tuli pidettyä ennen aamukymmentä,sitten mentiin mehun voimin pitkin päivää.Ehtoolla päivän painittua mailleen,alkoi tuntua näläntunnetta.Apu löytyi nakkihanalta,lihis parilla nakilla,maistui aika hyvältä illallla kymmenen aikoihin.Ruokapaikka oli hyvin valittu,valtatien vieressä ja valvontakameroiden tarkassa huomassa.Kylläpäs ol hieno harrastepäivä.