Tiilitalli avautui uudelle näyttelykaudelle,virallisesti eielen.Muutama viikko takaperin tuli puhelu jossa kyseltiin mahdolisuutta saada avajaisiin tietty omenapuulajike.Tuon toiveen täyttäminen ei ole vaikeaa näin omenapitäjässä,josta löytyy ainakin kaksi jalostustyötä tekevää yritystä.Perjantaina töiden jälkeen puukaupoille,olihan puu tilattu etukäteen.
Aamulla varhain sadekuurojen jatkottaessa ajamista kohti tiilitallia,muutama kohde kuitenkin matkalta talteen.Kahvia juodessa meni tuo aamupäivä ja kuunnellen kahden leikkurin antaessa parastaan nurmikon lyhennyksessä.Sepeliä löytyy aina vaan heinän seasta,vaikka kuinka aluetta on haravoitu.Kellareiden kätköistä löytyi muutama täydennys kesän näyttelyteemaan sopien.Pari vanhaa sinkittyä kasteluakannua ja vanha reppuruisku löysi paikkansa hyllyiltä.Talikko pääsi lapion kaveriksi ylähyllylle.
Puu valmiiksi tulevan paikan viereen ja kuoppakin syntyi jotenkin tutun oloisesti.Ensin kuunneltiin puheet ja sitten lisää vihreää maastoon,puun muodossa.Ensimmäinen osa uudesta perusnäyttelystä on asennettu paikoilleen ja kyllä näyttää hyvältä.Tietoa ja asiaa sopivasti ja aivan oikeissa väreissä.
Tallin hiljentyessä puhelin kätöseen ja soito vihjeen perään,saalista kameralle tiedossa.Tuttu kone paljastui kun valmistenumeroa katselin,no näitä välillä tulee eteen.Vieressä majaili pala kotimaista maanrakennuskone teollisuuden historiaa,talteen jäi,vaikka avoin maasto ylläti kosteudellaan.Puolivarsikenkä hörppäs vettä oikein kunnolla.Saunan jälkeen vielä tien päälle ja koneita jahtaamaan,saalista löytyi ihan mukavasti.
Nimipäivän kuitenkin kruunasi aivan puolivitsinä risteysen toiselle tehty koukkaus.Näkyi tuttu ohjaamo ja tutut pellit.Ei kilpeä ja valmistenumero tuntui oudolta,aamulla varmistin aikakirjoista epäilyksen todeksi.31 Iso nelikko Volvo on tosiasia,mistä näitä aina vaan löytyy?Kyllä oli hieno fiilis ajella yöllä kotia kohti.
