Ah armasta ajokeliä ja pientä höyrykonetta.

Peltikorjaamot ja hinausautoilijat kiittelivät perjantain alkanutta myräkkää,peltiä kolisi ja raskaskalusto kärsi liukkaudesta monellakin tapaa.Lehdistö ja muutamat radiotoimittajat on aina äänessä jos onnettomuudessa on osallisena raskasajoneuvo,et miksi niitä on ojissa ja kaatuu.Kiipeisivät hyttiin talviaikaan ja kattelis kuinka nämä kiireiset omaan napaan tuijottavat henkilöautoilijat ajavat.Liityymistä tullaan surutta eteen ja muutenkin ratin takaa kuuluu vain:MINÄ,MINÄ,MINÄ.Kuitenkin ensimmäiseksi ollaan sitten itkemässä kun vakuutusmaksut nousee.

Perjantaina taivalsin tuulessa ja tuiskussa hakemaan pari vanhanajan tynnyriä ja voi tuota ajokäytöstä,ohi vaan ja heti takaisin omalle kaistalle keulan eteen.Loskat lasiin ja sit naama on norsunperseensä kun vähän väläyttää valoja takaa.
Eilen aamulla ihanuus tienpäällä jatkui ja Karkkilassa käynyt rysäys muutti ajoreittia aika lailla.Forssassa piti käydä nauttimassa kuppi kahvia,pienessä kahviossa ja takaisin tien päälle taistoon.Pitäjien rajalla oli ensimmäinen kelin uhri,auto ristiriipunnassa ojanpientareella ja seuraava uhri saapui paikalle.Kun auton katto oli jätetty harjaamatta ja jarrutuksen jäljiltä tuo suojalumi liiikahtu konepeitolle,oli lasinpyyhkijät säädetty uuteen kulmaan.

Näsineulassa tuli käytyä ja jopa junakin kuvattua,samalla kertaa tuli käytyä kattomassa yhtä maamme suurinta höyrykonatta,vuonna 1899 tehtyä ja 1900 käyttöönotettua Sulzeria.Korkeapainesylinteri Helene jonka jatkona matalapainesylinteri ja toisella puolella vauhtipöyrää keskipainesylinteri Marie jonka jatkona matalapainesylinteri.Vauhtipyörän halkaisija 8,1 m kertoo jotain koneen koosta.

Kuva höyrykonesalista,pieni,hiljainen äänimaailma oli taustalla.