La tehtiin saattohoitoa,siltä se ainakin tuntui.Lapsuuden maiseminen tilan isäntä alkaa hakemaan nousulupaa isolle laitumille.Ajatus on harhaileva ja kaikin tuntui ettei yhteyttä ole.Osat ovat vaihtuneet,neljän vanhana istuin hänen sylissä ja ajelin traktori.Nyt sitten nostelin isännän pyörätuolista sänkyyn unten maille,kyllä Miehestä näkyy ettei ole itseään säälinyt työvuosien aikana.Karjatilan vetäjän työtaakka on raskas ja jokapäiväistä työtä.Nauta ei sammu viikonlopuksi vaikka kuinka virtanappulaa hakisi.
Eilen uudelleen autokauppaan ja nyt kai ollaan ihan vakavalla mielellä hoitamassa hommaa.Katotaan kuinka käy loppumetreillä.
Tänään s-postissa tarjous,toinen vaihtoehto uupui.Se ilmeisesti tulee huomenna näkösälle.Saattohoitoa oli tiedossa lisää,sairaalassa makaa sukulainen ja heikossa tilassa.Tämän keikan jätin väliin,kun ei niin läheisiä kuitenkaan olla.
Minun mielestä jos aikoinaan ei osaa kertoa toiselle asioita niin turha sitten loppumetreillä on sinne enää mennä jeesustelemaan.Sama koskee hautajaisia,kun toinen on elossa niin mitään ei osata sanoa ja kun monttubileet on menossa kyl ovella on väkeä selittämässä et kuinka hieno ihminen oli aikoinaan.Voi h......i kuinka tekopyhää touhua.
