Vuosi vaihtuu kohtsilleen.

Vuosi 2013 on ollut omalla tavallaan rankka ja toisaalta harrasterikas. Hätänumeroa on joutunut käyttämään turhankin usein, ainakin neljästi. Ensin ammattiautoilija tuuppas yhdestä talosta räystään kasaan ja paikalle viranomaiset tekemään paperityöt selväksi. Seuraava soitto kun saavuin kolaripaikalle toisena paikalle ja tarjolla oli koko sinivalojen kirjo. Syksyllä jäi isä auton alle ja sirralle töitä ja omat selvityksensä päälle. EIkä päästy montaa viikkoa eteenpäin kun työauton keulaan saatiin henkilöauto kolmion takaa. Muutama suksulainen lähti ajasta ikuisuuteen eli laveille laitumille. Harrastepuolella on pohjanmaata koluttu urakalla, 9 reissua vuoden aikana ja kaksi kertaa parhaan viikon aikana. Oulu on uusi tuttavuus auton kanssa poikettuna yhden vuorokauden aikana. Reilu 130 DB-pohjaista traktoria jäi kuluvan vuoden aikana talteen ja niistä 13 kpl on kutoskoneelle olevia. Lisäksi 13 kpl jäi kuusipyöräisiä 1502 Valmet traktoreita kameran muistikortille. Yhden lajin saavutus oli tuo kaksi vuotta kestänyt kutoskonejahti, joka saatiin päätökseen. Toivotaan et vuodesta 2014 tulee yhtä harrasterikas, mut vähemmän puheluita hätänumeroon.

Lentoisa viikonloppu.

2000-luvun alkupuolella tuli edellisen kerran käytyä rallia katsomassa, katsojan roolissa ja järkkärinä monesti sen jälkeen milloin missäkin kisassa. N3M-ralli kulki Pohjan ja Tenholan maisemissa ja kun kelikin tuntui suosivan niin kaupasta uutta termospulloa kehiin ja pikataipaleen varteen kuikuilemaan. Kahdesti pätkä läpi ennen sulkuaikaa ja kolmesta paikasta valittiin yksi. Auto hyvään paikkaan parkkiin ja tallustelemaan taipaleelle. Reilu puolikilsaa autosta tulosuuntaan ja niin kauan paikassa et näkee kuinka nolla-autot hoitaa huutomerkillä merkatun paikan. Vauhdit pois joten takaisin tulosuuntaan ja mäen päälle josta näkyvyyttä etukäteen kehuttuun pahaan paikkaan. Ilmassa vanhat tutut hajut ja perskules kun tuntui hyvältä pitkästä aikaa ja äänimaailma aika lailla ennallaan. Liki 100 autokuntaa ajoi paikan ohi ja yksi jäi niille kohdille kun aikaisemmin tapahtunut ulosajo keskeytti matkanteon. Pätkältä nelosen lähtöön ja sitten aukes taivaankansi joten kotia kohden. Sunnuntaille oli varattu ihan erilainen aktiviteetti. Veturimuseon perustaja poistui keskuudestamme niin annettin aikaa perikunnalle palautua normaaliin arkeen ja tehdä sitten muistoretki paikanpäälle. Asia varmistettiin puhelimella ja su aamulla keula kohden kohden saviseutuja. Menomatkalla näkyi pala valkoista keulaa ja oudolla rekisterinumerolla, joten pihalle kyselemään lupaa tallentamiseen ja tämähän saatiin. Samalla tuli tarjolle perunannosto- ja istutuskoneet, joista toinen löysi jo uuden kodin museosta. Soittelin muulle retkikunnalle pienestä viiveestä matkalla ja kerroin et myöhiä tulee jokunen minuutti, tulihan niitä kahdeksan minuutin verran. Keskustan kukkakaupasta paketti ja kahvilan kautta kohteeseen ja kun oli sovittu et ollaan 12 jälkeen niin kello 12.02 kun peruutin pihamaalle. Mukavasti kului muutama tunti ja 70-klaanin mukaan hieman varttuneempi jäsen ja kohti viimeistä leposijaa. Kynttilä jäi kertomaan et ollaan käyty paikalla. Retkikunta palautui saviseuduilta toisen koneen tallentamisen jälkeen lähemmäs tiilitallia ja tietysti kebaasipöydän kautta. Tiilitalli tuntuu hieman tyhjältä kun ei kuulu vanhan ansioituneen virkamiehen ja erityisesti rautatieharrastajan ääntä. Se on nyt lopullisesti vaientunut, meille jäi museo ja muistot. Lepää rauhassa. Kotimatka tuntui raskaalta, hyvin raskaalta.

Six-packin öljypumppu.

Jo kutoskoneen ostohetkellä oli tiedossa mahdollinen öljypumpussa oleva vika. Rattaat oli tehtaalla karkaistu huonolla tuurilla ja tämä aiheuttaa ns. hammasmädän syntymistä rattaisiin jossain vaiheessa elonkaarta, heikot on pettäneet 1000 tunnin korvilla ja toisilla on ajettu 11000 tuntia. Skaala on suuri ja pumppujahti alkoi hiljalleen kun niitä näytti olevan netissä tyrkyllä useilla toimittajilla ja kun kotimaassakin oli uusia rattaita tehty niin ei asialla ollut kiirusta. Suurimmat hosumiset alkaa olemaan takanapäin niin alkusyksystä aloin hakemaan öljypumppua tai rattaita valmiiksi kun kone menee muutenkin huoltoon niin samalla katotaan rattaiden kunto. Uudet rattaat löytyy varaosakaupan valikoimasta noin 1100 euron verolliseen hintaan, no ne jäi tilaamatta. Kyselin kotimaiselta toimittajalta rattaita, ei vastausta vielä. Kun ei kerran kiinnosta työt tässä taloustilanteessa niin annetaan olla. Saarivaltion puoleen katseet ja jotain outoa, kaikki uudet tarvikepumput myyty. Kotimaiset tarviketoimittajat ei tunteneet koko pumppua, joten vanha kunnon puhelin käyttöön ja kaivetaan tietoa esille. Toinen kertoi et Irlannista saattais löytyä ja selvitystyö käyntiin, joka jatkuu edelleen. Toinen kertoi et löytyy sopivalla rahalla 2300 euroa verollista. Tutulla jäi pumppu jouten, joten pieni sunnuntaiajelu ja hyvältä näytti siihen asti kunnes neljä pulttia otettiin auki ja alkoi noituuminen. Rattaat kuin rotan syömät, tunteja oli pumpussa 5500. Ostin rungon talteen kuitenkin. Seuraavaksi otettiin nykyajan tekniikasta ilo irti ja alkoi vimmattu nettihaku oudoilla hakusanoilla. Ensin kotimaa ja länsinaapuri koluttiin lapi huonolla menestyksellä, matka jatkui tanskan ja saksanmaille ja samalla menstyksellä, ei löydy niin ei löydy. Saarivaltion toimittajat irlantia ja skotlantia myöten tuli haettua ja pieni tiedonpätkä löytyi: Turbollisen koneen uudesta öljypumpusta havainto. S-postia tulkkauksen avulla ja ei mitään kuulunut, ei laskettu lähetettyjen vietien määrää ja lopuksi kokeiltiin toiselta koneelta ja meni reilu vuorokausi niin saatiin vastauskin:Pumppu löytyy ja kohtuurahalla tosin rahti jäi avoimeksi vielä. Kattelin rapakon takaa ja uutta-seelantia myöten pumppua, ei vaan ei ole tarjolla. Joten katseet saarivaltion suuntaan ja keskustelu sopiiko pumppu ja pienellä varauksella tuli tehtyä ostopäätös. Tässä vaiheessa kun tätä kirjoitellaan niin uusi pumppu on matkalla kotio ja viimeinen havainto on tanskan maalta. 05.11.2013 klo: 12.46 pärähti puhelin, öljypumppu oli kotiovella ja vielä tätä kirjottaessa se on avaamattomassa paketissa lattialla.

Kyl näyttää komealta uusi öljypumppu.

Tripla sixbäck etenee hiljalleen.

Kun tuon kutosen hankin niin samalla kertaa tuli kolminkertainen sixpäkki, koneessa 6-sylinteriä, alla 6-rengasta kun takapään paripyörät tuli mukana ja keulilla 6 etupainoa. Vajaan näköinen keularautateline kaipaili lisää täytettä ja ne löytyi nykyisin oman pitäjän rajojen sisäpuolelta ja nyt keulaa komistaa täysi 12 painon nippu. Keula kun oli auki ja ihmettelin sähköjohdoissa näkyviä vaurioita niin rotat ja hiiret oli tehneet tuhoaan järsimällä päävirta- ja maakaapelin kuten myös ajovalojen plus- ja miinusjohdot, joten uusiksi män nämä kaapelit. Vanha päävirtakaapeli vaihtui 50 mm2 ja samalla keulalle tuo halvin palovakuutus, päävirtakatkaisija. Vanhat johdot esillä. ja avointa keulaa voi esitellä johtotöiden johdosta. Kun kerran konepelti oli haukottelu asennossa ja kaikkiin kohteisiin tuli tilattua uudet suodattimet niin ensimmäisenä vaihtoon päätyi ohjaamosuodatin ja olihan se aika vaihtaa, samalla poistui epämiellyttävän hajun lähde ja komea kasvusto. Puhelinkeskustelun seurauksena sähkötyöt lisääntyi pikkasen ja alku kertoi et jotain on tehtävä, perävaunun pistorasia kertoi kovin isänmaallista kieltä. Tänään on kytketty vesisateesta huolimatta takapäähän uusi pistorasia, vedetty takavaloille maajohdot ja tehty kunnon rasia josta jako valoille ja pistorasialle tapahtuu ja viime viikolla tuli tehtyä maakaapeli etupään maadoituspisteestä taakse asti 25 mm2 sujutettuna kumiletkuun. Takapään uusimaapiste on hytin alla johon tulee työkalulaatikko kiinni,uusi pultti ja siihen on kerätty nykyiset maadoitustarpeet. Siistiltähän tuo hytti näyttää,kuva on ostohetkeltä ja ei muutosta ole tullut kun kone on seissyt pihalla.

Pitkä keula hakusessa ja siitä tuli pitkä projekti.

Kun taavettien kanssa oli hiljainen viisvuotis jakso takanapäin ja alkoi uudelleen kiinnostaa taavettien tallentaminen niin virisi jälleen ajatus: Et mitäs jos yhden koneen vielä hommais nurkkiin, kahdelle pitkäkeulalle kaveriksi. Siitä se ajatus siiten lähti kasvamaan hiljalleen. Ensimmäinen kontakti kutoskoneen hytissä pitkän tauon jälkeen tuli tehtyä arkiehtoona. 01. Heinäkuuta 2011 ja kutosnelikko tarjolla, siisti kuin mikä ja avaimet löytyi takasillan päältä ja perskules kun tuntui hyvältä ajella kone väljille vesille. Kunnon kamerakierros ja takaisin hyttiin, mukavasti paikatkin lämpeni ja vaihteet tuli käytyä läpitte ja takaisin tarhaan. Pihamaalle porhaltanut raskaankaluston edustaja sai aikaan pienen väistöliikkeen ja mitä v....a vaihde pois päältä. Kaeppi takaisin kotipesään ja 10 m ja kone vapaalla, ei tämä ole todellista. Mittaritunteja muutama tuhat. Ostoajatus hylätty. 02. Lokakuu 2011 ja kutostakapotku kiikarissa, hinta kohillaan ja kunto. Pieni pudotus kuitenkin kuvaamisen aikana myyjä tuli tulokseen ettei konetta myydä ja tämä selvä. 03. Joulukuu 2011 ja kutosnelikko tarjokkaana. Hieno sisältä ja pienellä vaivalla keula kuntoon, sitä se etukuormaaja teettää. Seisonta vuosia useita ja nyt jouten. Kauppa puhuttiin valmiiksi hinta ja sopiva aika luovutukselle, kun soittelin niin kone oli myyty jo 2 kk aikaisemmin. Olihan outo epeli. 04. Tammikuu 2012 ja viimeisessä värisävyssä oleva kutosnelikko. Alv ei oikein sovi tähän harrasteeseen ja sen takia varovaisin mielen liikenteeseen. Talvikeli esti koeajon mutta kaikki näyttyi ja kuulosti hyvältä. Jäi vakavaan harkintaan ja kerkes poistumaan markkinoilta pikkasen ennen ostopäätöstä. Sama kone ilmestyi myyntiin syksyllä ja hinta olikin sitten aivan jotain muuta. Kiertää aikansa kunnes kotiutuu. 05. Huhtikuu 2012 ja vastaava kuin edellinen kone. HS on kiva vaihteisto kun toimii,tämä taas kuului siihen toiseen ryhmään ja pihalle jäi. 06. Kesäkuu 2012 ja etukuormaajalla koristeltu kutonen ja koristeeksi tuo olis sopinut, ei oikein mikään sopinut ajatuksiin. 07. Kesäkuu 2012 ja kutosta ilman keulakoristeita, hinta kohillaan ja kulki kuten pitikin vaikka HS-laatikko koneessa olikin. Rahti olis ollut edukas kotikulmille. Hytissä oli viihtynyt joku sähkönikkari vähän turhankin hyvin ja reikiä väärissä paikoissa ja purkuhytin hommaminen ei oikein napannut. 08. Heinäkuu 2012 ja todellinen helmi kaikella tapaa, tunteja ei paljon mitään ja uutta kytkintä menossa paikoilleen. Vain kaksi omistajaa. Tiistaina sain koneesta tiedon ja keskiviikkona kävin kattomassa ja lopputulos: Kone myyty maanantaina. Matto oli jälleen jalkojen alta pois ja nyt oli fiilis ja tämä on nyt nähty. 09. Heinäkuu 2012 ja vaihteeksi neloskoneelle oleva takapotku kehissä, tässä vaiheessa alkoi tuntumaan et kutoset on meikäläiseltä kateissa ja hommataan nelonen. Koeajolla totesin et pidä perhana ajatuksesata kiiniin ja jahti jatkuu vaikka maailman tappiin. 10. Heinäkuu 2012 ja kutosta kovalla laatikolla, hinta säikäytti ehkä pikkasen ja tiivistesarja hytissä vähän lisää. Jep ei ole mun kone ja näytti löytäneen uuden kodin. 11. Marraskuu 2012 ja taasen neloskone keulilla ja jos olis ollu kutonen niin ehdottomasti olis ollu minun kone. Kaikki kohillaan vain kaksi puuttuvaa sylinteriä keulalla. 12. Maaliskuu 2013 ja kutoskone ja todellinen projekti. Kaikki ihanasti rempallaan ja paljon työtä edessä. Pitkä harkinta tuotti tulosta et liian kova haaste. 13. Heinäkuu 2013 ja uutta projektia kattomassa, tästä ei sitten jäänyt kerrottavaa jälkipolville. 14. Heinäkuu 2013 ja vanha tuttu muutaman vuoden takaa. Värisävy ja tarrat oma lukunsa mut teknisesti toimiva. Jäi harkintaan ja sitten tapahtuikin jo aivan jotain muuta. 15. Heinäkuu 2013 ja vanha tuttu tämäkin. Huhtikuussa 2004 ajelin valtatietä pitkin kohti tiilitalli pitäjää ja kas kas tien vieressä kuivurin pihalla oikein komea kutosnelikko, etulokarit kiinnitti huomion ja isäntä vieressä. Kuvattu ja keskusteltu koneesta jonkin verran. Matka jatkui mut jotain jäi takaraivoon itämään ja joka kerta kun paikkakunnalla poikkesin niin pitihän kuivurin kupeessa katella jos näkyis jotain tuttua. Jäljet kateissä ja nimikin ja niin se asia jäi hautumaan et jos mää tän vielä selvitän kunnes eräänä torstai ehtoona. Olis jo koisimassa kun kuulin puhelinmen ilmoittavan uudesta s-postista, katellaan aamulla. Aamu valkeni ja viestissä linkki myyntisaitille saatesanoilla, siinä sopiva kutonen hinnaltaan ja kunnoltaan. Ilmoitus auki ja mitä helkkaria, tää on se kone sieltä kuivurin kupeesta. Samantien puhelin näppeihin ja numeroa näyttöön ja soitto päälle, huomasin ilmoituksessa maininnan et soitot 9-21 välillä ja kello 06.42, puhelu katki ja 09.06 uusi yritys. Puhelu tutnuti isännästä varmaan monologilta kun ol vauhti päällä ja sanoin: Et hävitä mihinkään ennennkuin olen käynyt ja olen pihalla kello 15. Liian aikaisin kuulemma et lähämpänä 16. olis parempi, no 15.32 oli auto pihassa ja isännys huikkasi ovelta et hänel on kahvitauko kesken. Juo rauhassa vaan, potkin sen aikaa renkaita. Kiertelin ja kaartelin konetta ympäri ja kurkkasin hyttiin, edelleen yhtä hyvältä kuin 9 vuotta aikaisemmin. Kone tulille ja pieni lenkki ja sitten keskustelu käyntiin.M: Mul olis vielä yki kone huomenna, mut tiistaina olis hommat selvät.I: Voin varata koneen tiistaihin asti. M: Toisaalta mul on satanen lompsassa käsirahaa jos se riittää ja tiistaina loput. I: Kyl se riittää. M: Eiku tupaan ja esisopimus valmiiksi takaportilla et haen käsirahan takaisin jos lauantain kone on parempi vaihtoehto. Hyvä yksilö oli sekin, mut ei tarpeeksi hyvä. Tähän väliin mahtuu jokunen muukin kone jota harkittiin,mut joko aikataulu tai muu este esti lähemmän tarkastelun. Päivälleen kaksi vuotta meni tässä projektissa aikaa ja nyt on pieni kunnostusprojekti käynnissä, et koneesta tulee miellyttävä.

Normimeno

Normimerkeissä mennään,koitetaan pikkasen kuvat jos kelit sallii,se on äijästä kiinni.Pitihän se lauantaina kokeilla kuvaamista pikkupakkasessa -25 turkkuses,muuten meni hyvin pieni viima puhalsi sormista tunnon pois ja eikä gollagepökät ollu paras varuste.Kuvattua tuli kuitenkin ja taitaa vetää huippuja taavettien hinnoittelun suhteen.Pyytäköön kukin mitä haluaa ja maksetaan se mikä on reali,näin se vaan menee.Pajassa on pari paloteluta peuraa nyt tosin molemmat omilla kumeilla,toinen halus välttämättä uuden etuakselin ja toisen leikkupöytä alkoi pistää hanttiin oikein kunnolla,jos huomenissa tulis paletti vaaraosia sais kolmeen koneeseen osat.Yksi peura on alottamatta ja siinä on sarkaa kun vaihtaa ajohihnan ja kaikki hihnapyörät kerralla.Vanhempaan versioon hihnan pyörineen vaihtaa neljässä tunnissa kun koneesta on öljyt pois ja leikkuupöytä irti,uudempaan koneen saa varata kaksi päivää kun koneeseen jää rattiakseli,runko,kone ja vaihteisto paikoilleen.Kaikki muu pois edestä ja tämä kaikki vain yhden pultin takia.Pajassa makaa vielä pitkä projekti kun pyörännapa oli saanut tällin ja pyöristänyt kiilan ja ruhjonut vetarin vielä siinä ohessa.Sorvavilla on akselikunnostuksessa.Taavettikerhokin täytti tavallaan yhden vuoden kuluvan kuun 15 päivä,vuosikokous pidetään tulevana viikonloppuna raskaan kiskokaluston omaavassa ympäristössä keskisessa osaa maatamme.

Alkuvuoden säpinää.

Vauhdikasta aikaa on vuoden alku ollut ja tuntuu löytyvän uusia kohteita kameralle.Viimeksi tallentui muisto siltä ajalta kun Turussa kulki vielä ratikat muutenkin kuin pienoismallina. Tiilitallin lähiympäristössä on tullut viihdyttyä aika lailla.Vuoden ensimmäinen taavettikin tuli kuvattua samasta pihasta kuin ratikka,joten ei huono alku uudelle vuodelle.Suojakeli ja kova pakkanen ei oikein ole kameran ystäviä.Suojakelin kosteus ei tunnu mukavalta ja kova pakkanen laskee akkujen varausta nopealla tahdilla.Eilen saapui pienoismalli kumitelatraktorista jota kävin koeajamassa syksyllä Karkkilan kupeessa.Mallinumeroista piti vähän tinkiä kun 500 on malli jota ajoin ja 600 pienoismalli löytyi.Luonnossa suurimmat erot on konehuoneen hevosvoimissa,joten ei olla liian tarkkoja tässä suhteessa.Tiilitallin kätköissä viihtynyt Dm7 4216 sai eilen pientä huolenpitoa osakseen,kun kaiveltiin akut esille ja vesitettiin jonka jälkeen tarjottiin latausvirtaa ainakin muutamaksi päiväksi. Eilen tuli käytyä kolmatta kertaa katsomassa maamme suurinta höyrykonetta Tampereella Werstaan tiloissa ja poikettua kahvilla Nostalgiassa,paikka jossa hinta/laatusuhde on kohillaan. Taavettikerholaiset alkaa valmistautumaan vuosikokoukseen ja alkuviikko menikin papereita kirjottaessa ja kokouspaikkaa varmistaessa.Kokouspaikka on sopiva ainakin meikäläiselle kun mennään Haapamäelle Höyryveturipuiston ravintolaan viettäämään kokousta ja toivottavasti kokouksen jälkeen päästään tutustumaan veturitallin uumeniin katsomaan raskasta rautaa.