Lentoisa viikonloppu.

2000-luvun alkupuolella tuli edellisen kerran käytyä rallia katsomassa, katsojan roolissa ja järkkärinä monesti sen jälkeen milloin missäkin kisassa. N3M-ralli kulki Pohjan ja Tenholan maisemissa ja kun kelikin tuntui suosivan niin kaupasta uutta termospulloa kehiin ja pikataipaleen varteen kuikuilemaan. Kahdesti pätkä läpi ennen sulkuaikaa ja kolmesta paikasta valittiin yksi. Auto hyvään paikkaan parkkiin ja tallustelemaan taipaleelle. Reilu puolikilsaa autosta tulosuuntaan ja niin kauan paikassa et näkee kuinka nolla-autot hoitaa huutomerkillä merkatun paikan. Vauhdit pois joten takaisin tulosuuntaan ja mäen päälle josta näkyvyyttä etukäteen kehuttuun pahaan paikkaan. Ilmassa vanhat tutut hajut ja perskules kun tuntui hyvältä pitkästä aikaa ja äänimaailma aika lailla ennallaan. Liki 100 autokuntaa ajoi paikan ohi ja yksi jäi niille kohdille kun aikaisemmin tapahtunut ulosajo keskeytti matkanteon. Pätkältä nelosen lähtöön ja sitten aukes taivaankansi joten kotia kohden. Sunnuntaille oli varattu ihan erilainen aktiviteetti. Veturimuseon perustaja poistui keskuudestamme niin annettin aikaa perikunnalle palautua normaaliin arkeen ja tehdä sitten muistoretki paikanpäälle. Asia varmistettiin puhelimella ja su aamulla keula kohden kohden saviseutuja. Menomatkalla näkyi pala valkoista keulaa ja oudolla rekisterinumerolla, joten pihalle kyselemään lupaa tallentamiseen ja tämähän saatiin. Samalla tuli tarjolle perunannosto- ja istutuskoneet, joista toinen löysi jo uuden kodin museosta. Soittelin muulle retkikunnalle pienestä viiveestä matkalla ja kerroin et myöhiä tulee jokunen minuutti, tulihan niitä kahdeksan minuutin verran. Keskustan kukkakaupasta paketti ja kahvilan kautta kohteeseen ja kun oli sovittu et ollaan 12 jälkeen niin kello 12.02 kun peruutin pihamaalle. Mukavasti kului muutama tunti ja 70-klaanin mukaan hieman varttuneempi jäsen ja kohti viimeistä leposijaa. Kynttilä jäi kertomaan et ollaan käyty paikalla. Retkikunta palautui saviseuduilta toisen koneen tallentamisen jälkeen lähemmäs tiilitallia ja tietysti kebaasipöydän kautta. Tiilitalli tuntuu hieman tyhjältä kun ei kuulu vanhan ansioituneen virkamiehen ja erityisesti rautatieharrastajan ääntä. Se on nyt lopullisesti vaientunut, meille jäi museo ja muistot. Lepää rauhassa. Kotimatka tuntui raskaalta, hyvin raskaalta.