Luistinratakausi olis virallisesti ohi,toisin kenttien hoito jatkuu sään salliessa.Reilu 130 tuntia olen viihtynyt kentillä pienen koneen ohjaamossa ja jokunen tunti on mennyt myös vesletkun päässä vettä roiskien.Muutamia kaivoja on höyryllä sulateltu kovimmilla pakkasilla,mikäs siinä hauskaa työtä kaikin puolin.
Outoa sikäli kun joka talven on saanut huutaa kuuppa punasena kullannuput pois kentiltä niin tämä talvena ei kertaakaan.Ilmeisesti viime talvinen mylvintä jäi lähtemättömästi opettajien ja lapsien mielee,kun muutamalla karjaisulla häipyi kentän reunalta niin lapset kuin aikuisetkin.Työrauha täytyy tuossa hommassa olla.Yksi ikävä tapaus riittää,ei tarvita enempää.
Vuoden ja reilun kahden kuukauden tauon jälkeen,laiton muutaman kuvan jopa tuonne rautatieharrastajien sivulle näkösälle,ny sitten katellaan onko intoa suurempaan kuvailuun tuolla ratojen varsilla.
Tulevasta kesästä voi tulla mielenkiintoinen,kaiken näköstä projektia olis tarjolla.Karsitaan pahat pois ja otetaan tilalle hankalampia tapauksia.Pientä rakennus- ja remppahommaa omissa nurkissa tarpeeksi.Katotaan kerkeekö yksi pieni traktori tuohon pihamaata koristamaan vai löytyykö koneelle uusi koti ennen kesää.
Kattoja on kevennelty,eilen viimeinen lape.Kun kohteeseen kahlasin niin lunta oli vain puoliväli reiteen asti,se on tuttu olotila rautatieharrastajalle.Kyllä pitkävartinen oksasaha on verraton väline tuohon hommaan,teräsuojä päällä voi huoleti sahata lumet irti ja nykiä irtopalat pois katolta.Loivimmille katoille joutuu ensviikolla tekemään uutta kevennystä,jos lunta tulee viikonloppuna paljon.
