Viikko mennyt leikkuupöydän kimpussa,poislukien kasäautojen pesupäivä ja poisvienti.Autokauppa on elänyt verkkaista elämää,torstai tosin kauppias soitti ja kehui ja ylisti,ylisti kehui vaihtoautoaan tehden samalla ison mokan kun totesi et minun auto ei paljon vuoda ja huoltokirja on kunnossa niin s-postissa tehty tarjous autoa näkemättä on voimassa.
Tuttu kommentti siihen,en tinkaa hintoja ennen kuin vaihdokit on nähty ja naamat.Se on kaupankäynnin peruste ollut,poikkeusiakin löytyy tosin.Aamusella sitten kauniin kesäkaupungin maisemia lipoen kulkimen kanssa juoksijalegendan kotimaisemiin.Kahvituksen jälkeen vänkäri autoon ja pieni kuvaussessio,Volvo oli kohteista helpompi kun isäntä selitti viiden minuutin aikana kolmesti samaa asiaa.Ilmeiseti oli nautittu reilusti kaikki on A ja O välissä L ja K kaupan tuotteita.Volvo numero 560 tuli kuitenkin talteen ja matka jatkui hyppyrimäkien juuria kohti,ennen keskustaa vanhan majakan paikkeilla silmiin piirtyi tuttu hytti.Volvohan se siellä nökötti,ensin autokaupoille ja sen olis voinut jättää tekemättäkin.
Myyjä istui kopissa,pää heilahti tervehdyksen merkkinä ei häiritä enenpää aattelin.Auton muodot näkyi kulman takaa ja totesin tässä vaiheessa ei ole minun auto kun sivuovi istui ylhäältä hyvin alareuna toista senttiä ulompana,vetokoukku ja vaihdekeppi kertoi korutonta kertomaa historiasta.Vähän ajettu ja paljon kärryä vedetty,tavaratilassa vain puolivanerointi ja eikä sivuoven lasia.Mielenkiinto sammui heti,samoin kävi vieressä olevalle samanikäiselle vastapelurille.Pää heilui edelleen kopissa kun poistuimme talosta,parempi näin ettei kukaan häirinnyt ei myyjät eikä johtajat.Vaikka toimintaa seurattiin kopista silmä kovana jos on liian kovin tärkätyt housut on parempi pysyä kopissa ettei kamppeet kulu.Takasin tuuleen ja tuiskuun,matka tutuille kulmille ja vanhaan koettuun merkkiin.Ovella iloinen tervehdys ja hallissa komeili kilometrejä nähnyt auto.Toyotan maasturi,ikää 18 v ja ilometrejä takana 464 Tkm.Auto miellytti kunnoltaan muttei kilometreiltään,vänkäri innostui kovasti autosta ja väänsi myyjän kanssa hintaa kun tutustuin liikkeen valikoimaan.Eipä tärpännyt tällä kertaa.
Keula kääntyi kohti Volvon olinpaikkaa ja kauan haettu traktori on vihdoin viimein näkösällä,.juhannuksenakin sitä kytättiin siinä onnistumatta.Tallessa on tämäkin,paluu kohtausraiteelle ja ajatuksissa kiilsi ohikiitävä juna.Samalla kun paki loksahti loveen silmissä näkyi veturin valot,eikun auto eteenpäin ja ikkuna auki.Kuvattua tuli,laadusta ei tietoa.
Paluumatkalla tuli vielä kateltua vanhaa linja-autoa 60 vuoden takaa,ikää sopivasti mutta merkki väärä.Kotimatka oli mielikin kostean synkkä,miksi kehua kun ei ole aihetta.
