Lentoisa viikonloppu.

2000-luvun alkupuolella tuli edellisen kerran käytyä rallia katsomassa, katsojan roolissa ja järkkärinä monesti sen jälkeen milloin missäkin kisassa. N3M-ralli kulki Pohjan ja Tenholan maisemissa ja kun kelikin tuntui suosivan niin kaupasta uutta termospulloa kehiin ja pikataipaleen varteen kuikuilemaan. Kahdesti pätkä läpi ennen sulkuaikaa ja kolmesta paikasta valittiin yksi. Auto hyvään paikkaan parkkiin ja tallustelemaan taipaleelle. Reilu puolikilsaa autosta tulosuuntaan ja niin kauan paikassa et näkee kuinka nolla-autot hoitaa huutomerkillä merkatun paikan. Vauhdit pois joten takaisin tulosuuntaan ja mäen päälle josta näkyvyyttä etukäteen kehuttuun pahaan paikkaan. Ilmassa vanhat tutut hajut ja perskules kun tuntui hyvältä pitkästä aikaa ja äänimaailma aika lailla ennallaan. Liki 100 autokuntaa ajoi paikan ohi ja yksi jäi niille kohdille kun aikaisemmin tapahtunut ulosajo keskeytti matkanteon. Pätkältä nelosen lähtöön ja sitten aukes taivaankansi joten kotia kohden. Sunnuntaille oli varattu ihan erilainen aktiviteetti. Veturimuseon perustaja poistui keskuudestamme niin annettin aikaa perikunnalle palautua normaaliin arkeen ja tehdä sitten muistoretki paikanpäälle. Asia varmistettiin puhelimella ja su aamulla keula kohden kohden saviseutuja. Menomatkalla näkyi pala valkoista keulaa ja oudolla rekisterinumerolla, joten pihalle kyselemään lupaa tallentamiseen ja tämähän saatiin. Samalla tuli tarjolle perunannosto- ja istutuskoneet, joista toinen löysi jo uuden kodin museosta. Soittelin muulle retkikunnalle pienestä viiveestä matkalla ja kerroin et myöhiä tulee jokunen minuutti, tulihan niitä kahdeksan minuutin verran. Keskustan kukkakaupasta paketti ja kahvilan kautta kohteeseen ja kun oli sovittu et ollaan 12 jälkeen niin kello 12.02 kun peruutin pihamaalle. Mukavasti kului muutama tunti ja 70-klaanin mukaan hieman varttuneempi jäsen ja kohti viimeistä leposijaa. Kynttilä jäi kertomaan et ollaan käyty paikalla. Retkikunta palautui saviseuduilta toisen koneen tallentamisen jälkeen lähemmäs tiilitallia ja tietysti kebaasipöydän kautta. Tiilitalli tuntuu hieman tyhjältä kun ei kuulu vanhan ansioituneen virkamiehen ja erityisesti rautatieharrastajan ääntä. Se on nyt lopullisesti vaientunut, meille jäi museo ja muistot. Lepää rauhassa. Kotimatka tuntui raskaalta, hyvin raskaalta.

Six-packin öljypumppu.

Jo kutoskoneen ostohetkellä oli tiedossa mahdollinen öljypumpussa oleva vika. Rattaat oli tehtaalla karkaistu huonolla tuurilla ja tämä aiheuttaa ns. hammasmädän syntymistä rattaisiin jossain vaiheessa elonkaarta, heikot on pettäneet 1000 tunnin korvilla ja toisilla on ajettu 11000 tuntia. Skaala on suuri ja pumppujahti alkoi hiljalleen kun niitä näytti olevan netissä tyrkyllä useilla toimittajilla ja kun kotimaassakin oli uusia rattaita tehty niin ei asialla ollut kiirusta. Suurimmat hosumiset alkaa olemaan takanapäin niin alkusyksystä aloin hakemaan öljypumppua tai rattaita valmiiksi kun kone menee muutenkin huoltoon niin samalla katotaan rattaiden kunto. Uudet rattaat löytyy varaosakaupan valikoimasta noin 1100 euron verolliseen hintaan, no ne jäi tilaamatta. Kyselin kotimaiselta toimittajalta rattaita, ei vastausta vielä. Kun ei kerran kiinnosta työt tässä taloustilanteessa niin annetaan olla. Saarivaltion puoleen katseet ja jotain outoa, kaikki uudet tarvikepumput myyty. Kotimaiset tarviketoimittajat ei tunteneet koko pumppua, joten vanha kunnon puhelin käyttöön ja kaivetaan tietoa esille. Toinen kertoi et Irlannista saattais löytyä ja selvitystyö käyntiin, joka jatkuu edelleen. Toinen kertoi et löytyy sopivalla rahalla 2300 euroa verollista. Tutulla jäi pumppu jouten, joten pieni sunnuntaiajelu ja hyvältä näytti siihen asti kunnes neljä pulttia otettiin auki ja alkoi noituuminen. Rattaat kuin rotan syömät, tunteja oli pumpussa 5500. Ostin rungon talteen kuitenkin. Seuraavaksi otettiin nykyajan tekniikasta ilo irti ja alkoi vimmattu nettihaku oudoilla hakusanoilla. Ensin kotimaa ja länsinaapuri koluttiin lapi huonolla menestyksellä, matka jatkui tanskan ja saksanmaille ja samalla menstyksellä, ei löydy niin ei löydy. Saarivaltion toimittajat irlantia ja skotlantia myöten tuli haettua ja pieni tiedonpätkä löytyi: Turbollisen koneen uudesta öljypumpusta havainto. S-postia tulkkauksen avulla ja ei mitään kuulunut, ei laskettu lähetettyjen vietien määrää ja lopuksi kokeiltiin toiselta koneelta ja meni reilu vuorokausi niin saatiin vastauskin:Pumppu löytyy ja kohtuurahalla tosin rahti jäi avoimeksi vielä. Kattelin rapakon takaa ja uutta-seelantia myöten pumppua, ei vaan ei ole tarjolla. Joten katseet saarivaltion suuntaan ja keskustelu sopiiko pumppu ja pienellä varauksella tuli tehtyä ostopäätös. Tässä vaiheessa kun tätä kirjoitellaan niin uusi pumppu on matkalla kotio ja viimeinen havainto on tanskan maalta. 05.11.2013 klo: 12.46 pärähti puhelin, öljypumppu oli kotiovella ja vielä tätä kirjottaessa se on avaamattomassa paketissa lattialla.

Kyl näyttää komealta uusi öljypumppu.