Lapsuudesta viikonloppujen ja lomien tuttujen maisemien isäntä poistui suuremmille viljelysmaille viime yönä.Yhden aikoihin yöllä oli noutaja saapunut,viime sunnuntaina viimeisen kerran oltiin jutuissa.Hetki ennen perinteistä ruokalepoa,katseessa pilkahdys tuttua,mutta kuitenkin niin etäisen oloista.
Seuraava näytös alkoi jo,ensimmäinen kärhämä käynnissä.Toivoa sopii ettei tuota soppaa joudu hämmentämään.Pahoin pelkään että tuohon sekamelskaan vielä joutuu sekaantumaan tavalla tai toisella.
Menneestä on parempi vaieta,vaikka ei kaikin paikoin taida vieläkään kestää päivänvaloa,aikakirjoissa on merkinnät ja muistissa muutamilta sukupolvilta.Uusiutuva metsävara on vuosikymmenten saatossa antanut satoaan,milloin uudisrakentamiseen milloin toisen hölmöilujen kustannusten peittoon.Toivoa sopii että talon uudella isännällä ei ole enää päällä tietynlaista vimmaa joka on edellisiä sukupolvia vaivannut monellakin tapaa.
